Väkerrellen

Sama värierä.

The same dye lot.

Titityyn lankaklubi

Old Way Gansey on edistynyt. Se hangoitteli melko lailla vastaan, silmukat menivät pyöröpuikoilla kieroon neljä kertaa ja tiheys pieleen, jolloin jouduin purkamaan ja aloittamaan alusta, mutta molemmat seikat on parempi huomata neulottuaan sata grammaa eikä vasta sitten kun paita olisi kainaloissa saakka. Tähän saakka olen tykännyt Luxus Cloudista. Usein toistuvasta purkamisesta lankaan tulee höytyvää, joka ei kuitenkaan erotu valmiissa neulepinnassa. Väri on nätti ja lanka tuntuu miellyttävältä. Jos valmis paita kestää pesua hyvin, voisin ostaa toistekin jo aivan helpon saatavuuden vuoksi.

Old Way Gansey has progressed. I had some minor difficulties, I managed to twist the stitches on circular needle while joining (four times) and my gauge wasn't on the spot so I had to frog, but both things are nicer to notice after knitting 100 grams and not when the pattern states that it's time to divide for arms. I've liked knitting Luxus Cloud so far. The yearn becomes a bit fluffy after repeated frogging, but it doesn't show on knitted fabric. The color is pretty and yarn feels pleasant. If the finished sweater wears well, I might buy this yarn again because it's easily available option.

Tässä on Titityyn lankaklubin viimeinen lanka tältä keväältä, Natural Dye Studion Angel-lankaa. Värin nimi on Wisteria, nätti, hentoinen sävy. Olen tyytyväinen siitä että lanka on näin pastellinen, ostin viime vuonna I Knit-päivästä samaisen värjääjän toista lankaa joka oli vahvaa sahraminkeltaista. Niin vahvaa, että se värjäsi puiset puikkoni oransseiksi ja samoin sormetkin. Neulomisesta tuli niin ärsyttävää että en koskaan neulonut toista sukkaa vaikka ensimmäisestä tulikin hyvin sievä. Luulen että lankaklubi on enemmän minun juttuni kuin sukkalangat tällä hetkellä. Pari viime vuotta ovat kuluneet niin tiiviisti sukkien ja sukkalangan parissa että en jaksa oikein innostua sukkien neulomisesta tällä hetkellä. Laatikot ovat sukkalankaa pullollaan ja omassa käytössäkin taitaa olla 18 paria. Titityyn lankaklubissa on ollut hauskaa se, että pakettien langoista on voinut suunnitella erilaisia projekteja pitsihuivista lapasiin. Syksyksi olen ilmoittautunut molempiin klubeihin, niin sukkalankaan kuin lankaankin.

This is last package from Titityy's yarn on this round, Natural Dye Studio's Angel. The color is Wisteria, pretty, light pink shade. I'm happy I got a light color, because I bought a skein of saffron yellow from the same dyer at I Knit show last year. Strong yellow stained my fingers and needles orange, and I never cast on the second sock although first sock was very pretty. I think I'm more excited about yarn club than sock yarn at the moment. Socks have been main theme in my knitting for last two years, and I still have boxes full of sock yarn. I've got a sock overload, I think. And 18 pairs in use. It's been nice to get yarn for mittens and shawl from this club, the projects are more varied. In May I decided to continue with yarn club and the sock yarn club next autumn.

Lumi

Lumi, designed by Suvi Heikkilä. Ulla 01/09
2 balls of BC Garn Silkbloom Fino, shade 09
4.00mm Denise circulars

Lumi on ensimmäinen huivi, jonka olen neulonut näinkin paksusta (fingering weight) langasta. Malli on nätti ja yksinkertainen. Ei ihan tv-neule, mutta ei vaadi erityisesti keskittymiskykyä. Lanka on Titityyn lankaklubin 2. lähetys. Jäljelle jäi vielä kolmas kerä, huivi kulutti 95 grammaa. Valmistuminenkin ajoittui sopivasti, koska Titityyn klubin kolmas lähetys saapui tänään päivällä. Sen esitteleminen saa jäädä loppuviikkoon, jotta kaikki ehtivät saada pakettinsa.

Lumi is the first shawl I've knitted using fingering weight yarn, I've previously tried cobweb and lace. The pattern is simple and pretty. Not mindless enough for tv-knitting project, but close. The yarn is from Titityy's yarn club, second installment. I have one ball left, the shawl used 95 grams. The finish date was excellent, because I got club's third packet in today's post. I'm showing it to you later this week when I'm sure everyone has got theirs.

Merkintä jää lyhyeksi, koska kuvaaja kommentoi minun muistuttavan Jeesusta ristillä ylläolevassa kuvassa. Hän epäilee teidän uskovan kuvan perusteella että olen neulonut koko edellisen yön ja viimeisillä voimillani esittelen huivia blogia varten. Totuus ei ole kumpikaan näistä teorioista, olen viettänyt päivän sairaalassa lapsen kanssa tutkimuksissa ja loppuviikko tulee olemaan sitä samaa, joten olen oikeastikin vähän nuutunut. Old Way Gansey on ihan aluillaan ja tähän mennessä tykkään paljon Novitan Luxus Cloudin neulomisesta. Väliaikatietoja seuraa myöhemmin.

This post will be short, because my photographer commented I looked like Jesus on the cross in the picture above. He thinks you'll believe I have knitted the shawl all night long and I'm modelling it for blog with my last strength. Neither is true, I've spent all day in hospital with my son and the examinations will continue for the rest of the week, so I'm feeling a bit down and tired. Old Way Gansey is on the needles and I like knitting with Novita Luxus Cloud so far. I'll give you a report later.

Matematiikkaa

Eilen tullessani kotiin printtasin Ravelryn lankavarastoni excel-taulukoksi ja ryhdyimme tutkimaan, mitä kuoriaiskatastrofin jälkeen on jäljellä. Olen perinteisesti laskenut lankavaraston koon kerran vuodessa, helmikuun ensimmäisenä päivänä lankahamstereiden kunniaksi. Tänä vuonna minulla oli helmikuun alussa lankaa 16 kiloa ja 832 grammaa. Kun tein ensimmäisen ötökkähavainnon, lankavarasto oli paisunut vähän lisää, kiitos Sylvin ja muiden oivallisten löytöjen. Kokonaismäärä oli 19 kiloa ja 372 grammaa.

When I came home yesterday, I printed my stash details from Ravelry and we started to study what I had left after carpet beetle disaster. Normally I count my stash weight once a year on February 1st, because Finnish yarn diet KAL Lankahamsterit begins then. This year I had 16kg 832g. Since February 1st I had added two kilos (Sylvi and other bargains) so I had 19 372g when I saw first maggots.

Turvatoimien vuoksi kannoin roskikseen 8417 grammaa lankaa ja 6351 grammaa kehräyskuitua, yhteensä 14 kiloa ja 768 grammaa tavaraa. Jäljelle jäi rapiat kymmenen kiloa, 10901g. Pikainen arvioni menetyksistä oli siis yläkanttiin, lankavarastosta lähti melko tarkkaan puolet plus tietysti koko kehräyskuituosasto. Oli tosi ilahduttavaa huomata, että kannellisissa muovilaatikoissani langat ovat olleet hyvässä turvassa, katselimme jokaisen kerän tarkkaan tarkistuslaskentaa tehdessämme eikä missään näkynyt merkkiäkään turkiskuoriaisten vierailusta.

I carried 8417g of yarn and 6351 of spinning fiber to trash to be on safe side. Now my stash is a bit more than 10 kilos, 10 901 to be excact. My first estimate of losses was bigger than the real situation, I lost only half of my stash and all of the spinning fiber. I was extremely pleased to notice that there was no sign of carpet beetles or larvae in plastic yarn boxes, we searched all skeins very carefully while counting them.

Voin hyvällä omallatunnnolla jatkaa neuleharrastustani. Kirjoitin uusia sääntöjä Ravelryn Lankalaatikkoryhmään, koska aiempi velvollisuusneulejärjestelmäni ei enää ole mahdollinen kaikkien keskeneräisten töiden lennettyä roskikseen. En enää asettanut mitään grammamääräistä sääntöä lankaostoksille tai erityisiä tavoitteita valmistuville töille, mutta pidän ohjenuoraa sitä että kaikkien lankojeni sekä kuitujen on mahduttava kahteen muovilaatikkooni. Iso lankavarasto on kiva, enkä varmasti koskaan haluaisi elellä täysin ilman varastoja, mutta en myöskään enää toiste tahdo heittää noin paljon tavaraa roskiin vain siksi etten voi olla varma pitkin taloa säilytettyjen lankojen ötökättömyydestä. Saman periaatteen vuoksi yritän neuloa vain yhtä työtä kerrallaan, turkiskuoriaisille ei tule mitään seisovaa pöytää.

I can happily continue my hobby. I wrote new rules for Ravelry's Lankalaatikko yarn diet group, because my former set of rules concerning the duty knit list doesn't work after I threw all my WIPs into trash. I'm not going to count acquired/used up-ratio any more, but I'm trying to keep my stash small enough to fit into two plastic boxes. Big stash is nice, and I cannot imagine living without some yarn stored in my home, but I don't want to throw so much away ever again just because I couldn't be sure if the yarn was clean. I'm also trying to limit my WIPs to one, because I don't want to hold a buffee for critters.

Lumi-huivissa on jäljellä enää kuusi kerrosta. Olen ensi viikolla lapsen kanssa sairaalassa, ja luvassa on tavallista työviikkoa reippaammin neulonta-aikaa. Seuraava projektini on Ann Buddin Old Way Gansey  poikaystävälle, ensimmäinen taitovaihtomme villapaidoista. Tilasin Tapiolta 13 kerää Novitan Luxus Cloudia. Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla sitä, koska minusta on hienoa että Novita vastaa jollain tavalla suomalaisten neulojien haluun neuloa muitakin kuin vanhoja aikaisempien vuosikymmenien suosikkeja. Aika näyttää miten hyvin lanka kestää käyttöä, olen kuullut siitä ristiriitaisia kommentteja. Taisin hamstrata kaikki Tapion siniset Cloudit, koska heidän nettisivullaan sitä ei ole enää kaupan. Kokemukseni mukaan kaupasta saattaa vielä löytyä muutama hajakerä vaikka nettikaupassa ei enää näkyisikään, mutta laskelmieni mukaan langan pitäisi riittää. Laitan tilaukseen aina yhden ekstrakerän ihan kaiken varalta.

Six more rows and Lumi-shawl will be done. I'm going to be in hospital with my son next week, and I'll probably have more knitting time than during an usual week. My next project will be Ann Budd's Old Way Gansey for boyfriend, it's first of our skill exchange sweaters. I ordered 13 balls of Novita Luxus Cloud, wool/bamboo blend from a Finnish manufacturer. I've wanted to try this yarn for some time, because I think it's great that our biggest yarn manufacturer is finally answering to knitters' wishes and gives use something else than just old favorites from previous decades. Time will tell how well Luxus Cloud wears, I've heard conflicting feedback about it. I think I got all blue balls from Tapion Kauppa, there isn't blue available on their webshop any longer.  From my experience I might find a ball or two from their brick and mortar shop, but I think I'm on the safe side with one extra ball I always order.

 

Kuolema kuoriaisille

Tänä kesänä olen huomannut kamalan mielenmuutoksen. Olen alkanut uneksia pienestä puisesta omakotitalosta. Alle sataneliöisestä, joten sen pitäisi varmaankin olla satavuotias. Rintamamiestalojen ongelmista olen kuullut niin paljon, että maallikkona järkeilen että jos talo on pysynyt pystyssä ja kohtuullisessa kunnossa melkein sata vuotta, pysyisi se ehkä vielä viisikymmentä lisääkin.

Kasvoin maaseudulla, enkä pitänyt siitä. En tykkää, jos maitopurkin takia on ajettava 22 kilometriä autolla, vaan haluan peruspalvelut kävelyetäisyydelle. Vaikka pikkukyliä kuvaillaan aina sydämellisiksi, kääntöpuolena ne ovat myös uteliaita ja juoruilevia. Pidän nykyisen kotikaupunkini kasvottomuudesta. Naapurit eivät ehkä tunne minua, mutta he myöskin jättävät elämäni rauhaan.

Joten tämä juttu pienestä omakotitalosta oli hyvin yllättävä. Todennäköisesti se johtuu nykyisestä asunnostani. Olen alkanut tuntea kohtalaista inhoa sitä kohtaan. Ensiksi vesivahinko, joka kesti tammikuusta toukokuuhun, sitten kaksi viikkoa ilman katastrofeja (joista toisen olin Islannissa, joten vain viikko rauhaisaa kotieloa minulle) ja sitten löysin turkiskuoriaiset.

Asunnon aiempi omistaja päätti mennä remontoinneissaan siitä, mistä aita on matalin, ja laittoi uudet muovimatot alkuperäisten päälle. Turkiskuoriaiset elivät auvoisasti piilossa mattojen välissä viime viikonloppuun saakka. Repiessäni mattoa lattiasta vannoin, että en koskaan sorru helppoon remontointiin. Asunnostani löytynyt laji on itäistä alkuperää. Vain viisi havaintoa Suomessa, ja niistä kolme tässä kaupunginosassa. Tietysti, itäturkiskuoriainen on vastustuskykyisempi myrkylle kuin yleisemmät lajitoverinsa (lisää kirosana).

En löytänyt yhtäkään lankavarastostani, mutta olen aiemmin elänyt vuokrakämpässä jossa oli hankala turkiskuoriaisongelma joten tiedän, miten vaikeaa niistä on päästä eroon. Kotikonstit kuten saunottaminen tai pakastaminen eivät ole idioottivarmoja. Joten.. Heitin kaiken sellaisen pois, joka ei ollut kahdessa kannellisessa muovilaatikossani. Kaiken kuidun, lähes kaikki villapaitalankani... Yhteensä kolme jätesäkillistä lankaa. Minun oli pakko olla varma siitä, että en jättäisi mitään saastunutta jäljellä ja on mahdotonta sanoa, onko keskellä pörhöistä banaanikuitua turkiskuoriaisten munia.

Ensimmäinen myrkytys on tehty, ja kaksi on vielä tulossa. Kaikki tekstiilit täytyy pestä, ja talo on kaaoksessa. Se näyttää karmealta. Keittiön kaapinovet ovat eriparisia vesivahingon jäljiltä, samoin eteisen kaapit, ja nyt minulla on rumat liimaläiskäiset lattiat suoraan 70-luvulta. Ei ole mitään kehrättävää, enkä uskalla ostaakaan mitään ennen kuin tiedän että ötökät ovat poissa. Koska tämä on kerrostalo, sataprosenttisen varma ei siitäkään voi olla vaikka miten myrkytettäisiin. Ikävöin lankavarastoani. Kaunista, huolella valittua varastoani. Onhan minulla vielä kaksi laatikollista, mutta se on ehkä yksi kolmannes alkuperäisestä määrästä.

Rautakaupassa työskentelevä poikaystävä on kätevä olemassa tässä tilanteessa. Pankki myönsi tuskattomasti remppalainaa, josta olen hyvin ilahtunut. Tein poikaystävän kanssa hyvän sopimuksen. Hän remppaa taloni ja minä neulon hänelle kolme villapaitaa, parin sukkia ja parin lapasia. Taitovaihto. Onneksi hän ihannoi villapaitoja, mutta ei osaa neuloa.

Puikoilla on vain yksi projekti, Lumi-huivi jonka aloitin matkalla, enkä aio aloittaakaan toista koska talossa on rajoitettu määrä takuuvarmoja turvapaikkoja. Olen tunkenut ensimmäistä remppavillapaitaa varten hankkimani langan pakastimeen turvaan. Yllätyin siitä, miten paljon lankavaraston menettäminen vaikutti neulontaan. Muutakin on lähtenyt kuin pelkkä varasto. Jollain lailla projektit, jotka olivat pitkään olleet suunnitelmissa, olivat tietyssä mielessä jo olemassa mielessä. Olen vuosikausia osallistunut erilaisiin lankavaraston vähennysjuttuihin, ja nyt minulla ei enää ole varastoa! Koko varaston neulominen loppuun on yhtäkkiä täysin mahdollista. Siihen menisi vuosi, mutta ei enää kolmea vuotta. Tuntuu siltä kuin lankavarasto olisi näytellyt harrastuksessa suurempaa osaa kuin varsinainen neulominen. Omituinen tunne, en tiedä vielä mitä siitä ajattelisin.

I've noticed an awful thing this summer. I've developed a craving for a small, old wooden house. Less than a hundred square meters, which means the house would be preferably around hundred years old. Most of small houses are veteran houses built after war to inhabit Finns from Carelia, and the materials were very poor quality. It's better to buy a really old house than one built in 1950s.

I grew up in the countryside, and I hated it. I'm not happy if I have to drive 22 kilometres to get milk. I want to have basic services in walkig distance. Although small villages are always described as hearty places, there is a downside of endless curiosity and gossiping. I like facelessness of my current hometown. The neighbors might not know me, but they leave me be.

So this thing about small wooden house with wild garden was very surprising. I think it has much to do with my current apartment. I'm starting to hate it. First the accident with pipes, which lasted from January to May. Then two weeks without any problems (I was in Iceland for the second week, so it's really only a one week for me) and then I found carpet beetles.

Former owner of the aparment decided to renovate easy way, and simply laid the new flooring on the top of original. Carpet beetles lived happily between the plastic carpets until last weekend. While I was ripping the floor, I swore I'll never renovate easy way... The species found from my aparment is of eastern origin. Only five sightings in Finland, and three of them are from this part of town. Of course, this carpet beetle is more resistant to poisons than the common carpet beetle. (insert curse word)

I didn't find any from my stash, but I've lived previously in apartment which had a carpet beetle problem and I know how hard it is to get rid of them. Freezing or leaving woolens to sauna aren't foolproof. So... I threw everything away except the yarns from two closed plastic boxes. All my fiber, almost all of my sweater yarns... Three big black bags of yarn. I just had to be sure, and there was no way I could know if there were eggs in spinning fiber.

First poisoning has been done, and there is two still to come. All textiles must be washed, and my house is in chaos. It looks dreadful. The kitchen cupboards don't match after the water damage repairs, my hall cupboards don't either and now I have awful, spotty floors from 1970s. I don't have anything to spin, and I don't dare to buy any before I know the bugs are gone. Since this is an apartment house, I'm not convinced if it's possible at all. And I miss my stash. My beautiful, carefully chosen stash. I still have two boxes, but it is maybe one third of my original stash.

Boyfriend who works in hardware store is a good thing in this situation. I got a loan from my bank for renovations, and I'm very pleased with them. I made a good deal with boyfriend - he'll repair my house, and I knit him three sweaters, a pair of socks and a pair of mittens. An exchange of skills. Luckily he loves sweaters, but doesn't know how to knit.

I have only one project on the needles, Lumi shawl I started in Iceland, and I don't plan to have a second project because there is a limited number of safe spots in the house. I have stuffed the yarn for his first sweater into freezer. I've been surprised how much losing my stash affected my knitting. It's like I've lost more than my stash. In some way the projects I planned to knit in far future already existed in my mind, and now they are gone. I've participated in different stash knitting/yarn diet groups for years, and now I don't have stash to knit up! Using up my whole stash is suddenly a reachable goal. It would take an year, but not three. It feels like the stash had a bigger role in my hobby than actual knitting... Odd feeling. I'm not sure yet what to think about it.

Valmista!

Olen palannut viikon matkalta Islannista, enkä edes ostanut yhtään lankaa. Muista ostoksista myöhemmin, kunhan tuliaisena tuomani kuume vähän hellittää, mutta esittelen hankintojen sijaan valmistuneita töitä.

I've returned from Iceland, without new yarn! I'll write about my other purchases later, because I managed to get sick during the holiday and now I'm on sick leave for a few days. There are some finished objects to show you.

Feather-and-Fan Baby Sweater by Kimberly Conterio
from the book "101 Designer One Skein Wonders"
Cherry Tree Hill Sockittome! in Moody Blues, one skein
3.75mm, 3.0mm circulars, 3.0mm DPNs
duck buttons from Tapion Kauppa

Tämä vauvannuttu valmistui juuri ennen matkalle lähtöä ystävien vauvalle nimiäislahjaksi. En enää oikein muista, millaisen ajatuskulun jälkeen päädyin tämän langan ja ohjeen yhdistelmään, mutta oman kappaleeni neuletiheydellä ei ole mitään tekemistä ohjeen kanssa. Laskin mittoja uudestaan taskulaskimella ja käytin kaapin perälle unohtunutta 70 cm vauvanpaitaa verrokkina. Lanka meni niin hilkulle, että pisimmät langanpätkät saumoistakin käytettiin hyväksi. Harmillisesti lanka kärsi tummille sinisille tyypillisestä värinlähdöstä useista huuhteluista huolimatta. Muutoin olen tyytyväinen projektiin. Valkoiset ankat, joilla on kaulassa sininen nauha, kruunaavat työn. Napit löytyivät taannoiselta ostosmatkalta Tapion Kauppaan.

This baby sweater was finished just before holiday. It's a naming party gift for friends' baby. I don't remember how I ended up with this pattern + yarn combination, but gauge on my project has nothing to do with pattern's. I recalculated measurements and used a 70 cm baby sweater as a model. The yarn was all used up, I had to cut longest yarn ends and spit splice them together in order to finish the sweater. Unfortunately Sockittome suffers from color bleeding, it seems to be very common in dark blue shades. Repeated rinsing didn't help much. Otherwise I'm happy with finished project. I especially like the duck buttons I found from Tapion Kauppa.

Durrow by Jodi Green
44'
7 skeins of Cascade 220, shade 8400, purchased from Secret Wool
4.0mm, 3.0mm circulars

Minun oli tarkoitus saada Durrow valmiiksi ennen matkaa. Päivämäärä hiipi salakavalasti lähemmäksi ja lopulta päädyin pakkaamaan villapaidan kappaleet ja yhden hihanpuolikkaan mukaan matkalaukkuun. Siltä varalta jos olisi vaikka vähän aikaa neuloa. Kahden illan epätoivoisen neulonnan jälkeen villapaita valmistui Islannissa, ja alkuperäinen ajatus paidan käyttämisestä siellä onnistui sittenkin. Kuva on otettu puistossa Reykjavikissa. Ohjeen kaulus on aivan kamala. Paita on muuten hyvä ja istuva, mutta ohjeen mukaan tehtynä kaulus olisi pudonnut olkapäiltä. Jouduin kaventamaan joka kolmannen silmukan pois, jolloin oikean puolen raglansaumaan jäi ärsyttävä pussitus. Kuulemma se ei haittaa, ja pusero on oivallinen, mutta lemmenlahjojen neulonta lienee täydellisyydentavoittelua.

I was supposed to finish Durrow before the holiday. The date was getting nearer and nearer, and in the end I packed the sweater pieces and one half knitted sleeve in my suitcase, hoping I might have a bit of time to knit. After two nights of desperate knitting I finished the sweater in Iceland, and he could wear it there like we had planned. The picture was taken in a park in Reykjavik. The pattern's neckline is awful. I tried to knit is as instructed and the neck almost fell from the shoulders. I had to decrease every third stitch and as a result there was annoying bulge on the right raglan seam. I was told it doesn't matter, and the sweater is great, but I guess that knitting love gifts is bound to be a quest for perfection.