Yhden projektin neulomisessa on se vika, että on vaikeaa löytää mitään bloggaamisen arvoista. Kun puikoilla oli kaksitoista työtä yhtä aikaa, yksi niistä oli aina jotenkin mielenkiintoisessa vaiheessa, mutta nyt vain neulon yksinkertaista villapaitaa. Ainoa huomionarvoinen asia oli, että inhottavan sinisen raidan purkaminen Old Way Ganseysta kannatti delegoida poikaystävälle, koska epäilen että paidasta olisi muuten tullut ufo. Inhosin paitaa liian kovasti että olisin itse koskenut siihen. Nyt kun inhottava raita on poissa, paitaa on taas kiva neuloa. Pitää muistaa hyödyntää konstia toistekin, jos vastaava tilanne tulee.
The problem with monogamous knitting is that I find it hard to find anything worth of blogging. When I had 12 wips on the needles, one of them was always in interesting part, but now I'm just knitting the sweater. Only thing worth of noting was that making my boyfriend rip the evil blue stripe on Old Way Gansey saved the poor sweater from becoming UFO. I was too annoyed with the sweater to touch it, and now the evil stripe is gone, I can work on it quite happily again. I must use this trick again if a similar situation comes up.
Elämä neulonnan ulkopuolella muuttuu parhaillaan radikaalisti. Avioero on virallinen. Olen irtisanonut työni heinäkuun loppuun ryhtyäkseni omaishoitajaksi lapselleni, joka sai autismidiagnoosin viime kuussa. Molemmat lapsistani ovat erityislapsia, vaikka vanhemman ongelmat ovatkin paljon kevyempiä kuin nuoremman, enkä yksinkertaisesti pysty työskentelemään kokopäiväisesti ja samaan aikaan hoitamaan lasten kuntoutusta. En yleensä puhu henkilökohtaisista asioista blogissa, mutta minusta on hirvittävän tärkeää muuttaa tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat vammaisuuteen. En aio piilottaa lapsiani komeroon, koska he eivät ole tavallisia, ei se ole mikään syy hävetä. Ihmiset ovat oppineet hyväksymään huonon näön, kuulo-ongelmat ja allergian tavanomaisina ongelmina, ja uskon vahvasti että he oppisivat hyväksymään myös autismin kirjon ongelmat jos niitä ei pidetä poissa silmistä, poissa mielestä. Asia on monille vielä liian outo ja eksoottinen.
Kurja puoli asiassa on se, että omaishoidontuki ja vammaistuki ruokkivat perheen vaikka ei paljon muuta, ja prosessi statuksen saamiseksi kestää kaksi kuukautta. Jos päätös on kielteinen ja siitä täytyy valittaa, tulotalous on miinuksella pitkään. Olen päättänyt toimia näin joka tapauksessa, koska en varmaan seitsemänkymppisenä kadu sitä, että nyt olivat kukkaronnyörit kireällä ja työkokemusta ei tullut lisää, mutta kadun varmasti katkerasti sitä jos ei ollut aikaa ja jaksamista keskittyä lapsiin nyt kun he ovat vielä kyllin pieniä oppiakseen elämässä tarvittavia taitoja.
Turvatakseni itselleni elämää myös omaishoidon ulkopuolella olen ilmoittautunut avoimeen yliopistoon. Tavoitteenani on opiskella toinen maisterin tutkinto alalla, jossa voi työskennellä joustavammin ja ehkä joskus perustaa oman toiminimen. Neulonta ja kehräys kuuluvat myös suunnitelmiin rentoutumisen otsikolla.
My life outside knitting is going through big changes now. My divorce is final. I'm leaving my job in the end of July to become a carer for my son, who was diagnosed with Autism last month. Both of my children have special needs, although the difficulties with my older son are much lighter than with my younger one, and I simply cannot work full time in my current position and focus on their rehabilitation. I don't usually discuss personal things on this blog, but I feel it's enormously important to change the way people react to disabilities. I'm not going to hide my children into closet just because they aren't typical, it's not a shameful thing. People have learned to accept disabilities like bad eyesight, deafness or allergy and I firmly believe that they will learn to cope with Autism if the problem isn't kept quiet and out of sight.
The nasty thing is that being an official carer keeps the family fed, not much more, but the process for getting that status takes two months. If the decision is negative, it can be a lot longer time because then I have to appeal. I have decided to do this anyway, because I'm not going to regret tight purse strings or lack of work experience when I'm seventy. But I'm going to regret enormously if I don't have time and energy to give my sons the support they need now, when they are still young enough to learn. To have a life outside my job as a carer, I've applied to open university. I hope to study another Master's degree in area better suited for flexible work and maybe even being a sole trader one day. Knitting and spinning are also on schedule, as a relaxing activities.
Sitten takaisin normaaliohjelmaan: tässä on valtava loota kuituja jotka tilasin Wollinchenista. Kehrättyäni "Like Chocolate"n päätin, ettei ole järkevää tilata yhtä kuituerää kerrallaan ja maksaa postikuluja kaikista. Ostin muovilaatikon tiukalla kannella (ötököitä ei ole myrkytyksen jälkeen näkynyt, hyvä) ja säilöin uuden kuituvarastoni sinne. Kyllä näillä päästään ensi kesään asti.
Now back to usual things: this is the huge box of fiber I ordered from Wollinchen. After I finished spinning "Like Chocolate" I decided it wasn't reasonable to order one batt at the time and pay postage for each packet. I bought a plastic box with a sturdy lid to fend off the critters (I haven't seen any since poisoning, which is nice) and stored my new fiber stash there. These fibers will be enough for a year, I think.
Viikonloppuna kävin poikaystävän kanssa Tapion kaupassa. Riemuni oli suuri, kun löysin sieltä sittenkin lakkautettua Naturgarn no 1:stä josta olin aloittanut Sylvin ennen kuoriaiskatastrofia. Minua jäi harmittamaan kovasti, kun jouduin heittämään roskikseen loistavasta tarjouksesta hankkimani 30 euron Sylvilangat joista olin jo kaksi hihaa saanut valmiiksi. Olin ehtinyt hehkutella projektillani niin, että muut lankavaihtoehdot tuntuivat kalliilta sekä kelvottomilta, eikä Tapion Kaupan nettisivuillakaan enää näkynyt sinisestä sävystä 714 tukkupaketteja. Kaupassa oli yksi ainokainen paketti, ja irtokeriä vielä sen verran että sain taas 30 kerää Sylviäni varten. Hinta oli hieman korkeampi kuin tarjouksessa, 45 euroa, mutta sain irtokerätkin tukkupaketin hintaan. Olen oikein tyytyväinen ja fiilistelen jo sillä, miten pääsen taas neulomaan sinistä Sylviä syksyn tullessa.
Last weekend I visited Tapion Kauppa with my boyfriend. I was so happy when I found Naturgarn no 1, a discontinued yarn I was going to use for Sylvi before the bug attack. It was so annoying to throw away 30 balls I had meant for Sylvi, especially because I had already finished the sleeves. The project was too fixed in my mind, all other yarns were too expensive or ugly to consider, but the yarn was removed from Tapion Kauppa webstore because there was so little left in stock. But I found one bag of blue shade 714 from their shop, and enough of separate balls to get 30 for my Sylvi. The price was higher than last time, no special offer, but I got a discount for buying so many so the whole lot cost 45 euros. I'm pleased with my purchase and I'm already waiting to cast on Sylvi when the autumn begins.
Keltainen Palma on kaupanpäällinen, sain kaksi kerää. Harkitsen lankaa lasten pyjamapussiksi, mutta en ole vielä päättänyt. Sain poikaystävältä lahjaksi lankaa 25 euron edestä Tapion Kaupasta, ja päätin ostaa langat yksinkertaiseen villapaitaan. Ihastelen lasten intarsiakuvioisia villapaitoja, mutta niiden neulominen on pahaksi mielenterveydelle. En yleensä saa valmiiksi villapaitaa, jossa yhdellä rivillä killuu kahdeksan pikku lankakerää, joten yritän toisenlaista lähestymistapaa tänä vuonna. Ostin kuusi kerää Wendy Fusionia, joka on raidallinen, hyvin pehmoinen lanka vaikka sisältääkin 50% akryyliä. Yritän edelleen arvailla, miten akryyli langassa näkyy, koska vielä en ole huomannut hiostavuutta tai narinaa. Olen vannoutunut villan ystävä, joten asia hämmentää hieman. Onko akryyli sittenkään pahasta?
Palatakseni asiaan, neulon langasta yksinkertaista villapaitaa Emilille. Jos saan sen valmiiksi, ja jotain samanlaista Aleksanterille, voin aloittaa monimutkaisemman villapaidan mallikirjoistani. Tällä tavalla saan talvea varten tehtyä edes yhden villapaidan per poika.
The yellow yarn is a freebie, I got two balls. I'm thinking a bag for children's pyjamas, but haven't decided yet. I got a voucher of 25 euros to spend at Tapion Kauppa from my boyfriend, and I decided to buy yarn for a simple sweater. I love children's intarsia patterns, but knitting them drives me mad. I don't usually finish the WIPs which have 8 little balls in one row, so I'm trying a different approach this year. I bought 6 balls of Wendy Fusion, which is stripy, very nice yarn although it has 50% of acrylic. I'm still wondering how the acrylic content shows, no sign of sweaty, creaking nastiness yet. I'm a devoted wool snob, so this is very puzzling. Maybe acrylic isn't automatically a bad thing?
Anyway, I'm knitting a simple sweater for Emil. If I finish this, and something similar for Aleksanteri, then I can cast on something complicated from my pattern books. This way I have at least one sweater for each boy for next winter.
En ole vieläkään keksinyt, kuka Ravelry-vaihdon parini oli, mutta yritän perehtyä asiaan viikonloppuna. Olen ollut muiden asioiden kanssa kiireinen enkä ole juuri ehtinyt kurkkia blogeja, mutta lupaan yrittää vielä vaikka arvaustaitoni ovatkin legendaarisen kurjat.
